Saigon

Vietnamin suurimmassa kaupungissa aikaa kului 3 yötä. Yöbussimme oli perillä viiden aikaan aamulla ja bussista pihalle astuttaessa vastassa oli erittäin kuuma ja kostea ilma. Säätiedotuksen lupaamat +35 (feels like +42) eivät todellakaan olleet liioittelua.

Helteisessä kaupungissa riitti tekemistä. Heti ensimmäisen päivän aamuna kävimme vanhassa presidentin palatsissa, joka oli Vietnamin sodan aikana tärkeä taistelukenttä. Päätimme myös sivistää itseämme sotamuseon muodossa ja olikin mielenkiintoista nähdä Vietnamin sota punaisten lasien läpi. Kaupungissa on vaatimattomat 7 miljoonaa mopoa, joka näkyi myös liikenteessä. Onneksi tien ylittämiseen vaadittava terveen itsesuojeluvaiston puute alkaa olemaan sopivan korkealla tasolla Hanoin jäljiltä, liikenne tuntui ajoittain jopa loogisen epäloogiselta. :)

Saigonista löytyi myös useampi soitinrakentaja, joiden käsinrakennettuja soittimia käytiin kokeilemassa. Naurettavan hyviä soittimia naurettavan halvalla, ei vain oikein onnistu basson kuljettaminen vielä tässä vaiheessa reissua.

Kävimme myös tutustumassa paikalliseen massaturismiin halval päiväretken muodossa. Alle kymmenellä dollarilla sai istua hikisessä bussissa 5 tuntia ja tutustua pikaisesti Cao Dai -uskonnon temppeliin ja Saigonin läheisiin tunneleihin, joita Vietnamilaiset kaivoivat usean sataa kilometriä. Oli melko ahdasta ja hikistä puuhaa ryömiä reilut sata metriä hämärässä tunnelissa. Ainakin laiskanpullealle länsimaalaiselle :) Tunnelit olivat hyvää harjoitusta maailman ahtainta taksimatkaa varten. Hyvin mahtui 7 ihmistä ja 7 rinkkaa pieneen farmariin.

Saigonista siirryttiin bussilla Mekongin jokisuistoalueelle, josta matka jatkuu veneellä kohti Kambodiaa. Ei nyt keksitä mitään nasevaa aprillipäivän pilaa, joten mukavaa Huhtikuuta sinne pakkaseen. :D

Dalat

Matkan puoliväli lähestyy kovaa vauhtia. Tällä kertaa ollaan Dalatissa odottelemassa yöbussia Saigonin helteisiin.

Dalatissa vietettiin suunnitellun 3 yön sijaan 4. Suurin syy tähän oli aivan mieletön hotelli, josta löytyi valtavan aamupalapöydän ja ystävällisen henkilökunnan lisäksi sauna ja poreallas! Vähemmän yllättäen joka ilta piipahdettiin nauttimassa löylyistä. :) Hotellin omistaja on aikanaan tilannut kiukaan ja saunan rakentamiseen vaadittavan puutavaran Suomesta, joten sauna jopa tuoksui aidolta saunalta.

Saunomisen lisäksi kierreltiin Dalatia kävellen, mopolla, junalla ja pakettiautolla. Nähtävää täällä riittää paljon. Kaupunki ja lähialueet ovat kuuluisia kahvista, mansikoista, avokaadoista, kukkasista ja artisokista. Etenkin kahvia täällä viljellään valtavan paljon ja paikallisena erikoisuutena on näätäkahvi. Kahvipavut syötetään näädille, joiden ruioansulatus loihtii kahvipavuista entistä herkullisempia. Emme maistaneet näätäkahvin ja tavallisen kahvin välillä mitään eroa, molemmat olivat herkullisia. Näätäkahvitilalla oli myös paikallinen riisivinatehdas. Kotipolttoista viinaa sai maistaa tislauslämpimänä suoraan pannusta. Pehmeää ja maukasta, ainakin lämpimänä.

Kahviviljelmien lisäksi kävimme tutustumassa ruusu- ja gerberafarmiin, silkkitehtaaseen ja heinäsirkkafarmiin, jossa maistoimme paistettuja heinäsirkkoja. Olivat ennakko-odotuksista poiketen herkullista naposteltavaa! Paikallisen tuotantotalouden läpileikkauksen ohella vierailimme vähemmistöheimon kotona, jossa vahtikoiran virkaa toimitti aggressiivinen apina. Puuhun köytetty otus pyrki kimppuun jos erehtyi metriä lähemmäs, mutta puremilta onneksi vältyttiin. Lähiseutujen kiertelyn kruunasi vesiputouksilla vierailu, joka osoittautui melko märäksi puuhaksi. :)

Kävimme katsomassa myös muutamaa kaupungin läheistä kukkulaa sekä Crazy House -nimistä rakennelmaa, joka koostui toinen toistaan oudommista rakennuksista. Arkkitehdille on tainnut maistua jokin muukin kuin muumilimu. Tänään ajelimme mopolla läheiselle kukkulalle, jossa vesisade pääsi yllättämään oikein kunnolla. Henni onnistui tutustumaan myös paikallisen metsän iilimatoihin sadesuojaa etsiessä. Hyvää harjoittelua oikeita sademetsiä ajatellen. Mopolla ajelu täällä kaupungissa on vähintäänkin mielenkiintoista, mutta ilman kolhuja selvittiin mopokaaoksen keskeltä takaisin hotellille :)

Hoi An

21 tunnin bussimatkan jälkeen päästiin nauttimaan vielä tunnin paikallisbussimatkasta Danangista Hoi Aniin. Oltiin etukäteen luettu, että turisteilta pyritään nyhtämään moninkertainen hinta, vaikka hinnat lukevat bussin seinässä. Noh, muutama bussin pysäytys ja uhkaukset heittää rinkat liikkuvasta bussista, kunnes meille lopulta myytiin normaalilla hinnalla liput. Melko hupaisaa touhua.

Hoi An osoittautui erittäin mukavaksi pikkukaupungiksi, eikä vähiten auringonpaisteen ja 30 lämpöasteen ansiosta. Kaupunki on tunnettu hyvästä ruoastaan, historiastaan ja hyvistä rannoistaan. Ensimmäinen päivä vierähtikin vanhoja kujia kävellen ja rannalle pyörräillen. Rannalta palattaessa J-P pysähtyi parturiin parranajoon. Alle 2 euron toimitukseen kuului myös korvien ja silmien puhdistus, molemmat varsin erikoismeininkiä. Taitava vanhempi parturimies esitteli myös vakaita käsiään ajelemalla esim. silmäluomet.

Eilinen päivä vietettiin merellä snorkkeloinnin merkeissä. Henriikan ensimmäinen snorklauskerta varmisti sen, että Thaimaassa suoritetaan PADI-luvat. Vedenalaista maailmaa ihmeteltiin parissa eri kohteessa ja erilaisia kaloja, merisiilejä, meduusoja ja merimakkaroita näkyi paljon. Snorklauksen jälkeen luvassa oli lounas pikkusaarella ja ruoan sulattelu riippumatoissa löhöillen. Rannalla ei meidän seurueemme ja pienten rapujen lisäksi ollut muita, joten rauhassa sai köllötellä ennen venematkaa takaisin Hoi Aniin.

Tänään vuorossa on jälleen kestosuosikkimme yöbussi, joka toivottavasti kiidättää meidät ajallaan Dalattiin.

Cat Ba

Kolmen Hanoissa vietetyn yön jälkeen vuorossa Cat Ba, Halongin lahden suurin saari. Halongin lahti on Vietnamin kuuluisimpia nähtävyyksiä. Suurin osa vierailijoista valitsee lahteen suuntautuvan risteilyn, jolloin yksi tai useampi yö vietetään veneessä ja päivät ihaillaan lahden hienoja kalliomuodostelmia. Ajatus lahdesta täynnä kelluvia turistiveneitä ei kuulostanut kovin houkuttelevalta, joten päätimme suunnata Hanoista omin päin Cat Balle ja järjestää sieltä erilaisia aktiviteettejä lahdelle.

Saari itsessään oli tähän aikaan vuodesta erittäin rauhallinen ja yö hotellihuoneesta maksoi alle Finnkinon elokuvalipun hinnan. Vuokrasimme pariksintunniksi hotellilta skootterin ja kiertelimme saarta ympäriinsä. Pieniä rauhallisia rantoja, upeita kalliomuodostelmia ja tiheää viidakkoa tuntui riittävän. Illalla erinäisiä tuoreita mereneläviä vatsa täyteen, keskellä merta kun kerran oltiin.

Seuraavaksi päiväksi olimme varanneet koko päivän melontaretken Halong-lahtea rauhallisemmalle Lan Ha -lahdelle. Olimme lukeneet etukäteen hyviä arvioita Asia Outdoors -nimisestä matkatoimistosta, joka järjesti erilaisia aktiviteettejä saarelta. Heidän kauttaan järjestetty melontaretki olikin erittäin onnistunut hieman harmaasta sääastä huolimatta. Kahden istuttavalla kajakilla lipuminen valtavien jyrkänteiden välistä ja saarten ali kulkevien luolien lävitse oli upea tapa nähdä kuuluisa lahti.

Asia Outdoors on melontaretkien lisäksi erityisen tunnettu kiipeilystä. Melontaretken innoittamana päätimme varata seuraavalle aamulle kiipeilyä heidän kauttaan. Kiipeilyoppaat neuvoivat ja toimivat varmistajina meidän kivutessa lahden upeita jyrkänteitä pitkin korkeuksiin. Mielettömän hauskaa puuhaa! Molemmat päästiin kaikki kolme rataa ylös asti, josta osoituksena n. 100 pientä mustelmaa ympäri kehoa :) Illalla kävimme ensimmäistä kertaa myös rannalla loikoilemassa ja olihan se pakko käydä myös kastautumassa, vaikka vesi hieman viileää olikin.

Tällä hetkellä makoilemme bussissa matkalla kohti Hoi Ania. Cat Ban leppoisat +25c lämpötilat jäävät taakse ja vastassa pitäisi olla yli 30c helteet. 16 tunnin bussireissua on takana 15 tuntia ja matkaa on vielä reilut 150km. Ei siis ihan olla edetty taaskaan kuten elokuvissa. Onneksi ei ole kiire.

Toim.huom. bussimatkahan kesti leppoisat 21 tuntia... Nyt ollaan kuitenkin vihdoin perillä!

Hanoi

Mopoja, mopoja kaikkialla. Siinä Hanoi tiivistettynä. :)

Iso kaupunki on ääriään myöten täynnä mopoja, jotka ajavat täysin mielipuolisesti ja liikennesäännöistä piittaamatta. Vanhan kaupungin pikkukujien sokkeloon eksymisen lisäksi parasta ajanvietettä täällä onkin jääkahvi tai alle puolen euron oluttuoppi kädessä katukahvilassa istuminen ja liikenteen seuraaminen. Koko ajan saa hieman jännittää ehtiikö väärään suuntaan ajava skootteri risteyksen läpi ennen törmäystä. Tien ylittäminen vaatii sopivan sekoituksen tuuria, itsesuojeluvaiston puutetta ja rauhallisuutta. Joka puolelta sinkoilevat mopot ajavat vain muutaman sentin päästä, joten äkillisille liikkeille ei todellakaan ole tilaa. Ehjänä ollaan kuitenkin selvitty :)

Liikenteen seurailun lisäksi kävimme kurkkaamassa myös kansan suurta sankaria, setä Ho Chi Minhiä. Isossa hautakammiossa kiellettyä oli kaikki, paitsi eteenpäin kävely ruumiin ohitse ja hengittäminen. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka tärkeä henkilö Ho Chi Minh edelleen on paikallisille.

Suurkaupungin tavoin hyvää Hanoissa on myös ruoka. Eilen nautittu paikallinen kala oli melkein yhtä maukasta kuin tänään kokeiltu saviruukussa kypsennetty sammakko. Pienet katukeittiöt loihtivat pikkurahalla herkullisia noodelikeittoja ja paistettuja riisiä ja kahvi on erittäin hyvää ja halpaa. Hullusta liikenteestä huolimatta Hanoista jäi silti rento ja positiivinen mielikuva.

Huomenna jatketaan matkaa rannikolle ja sieltä veneellä Cat Ban saarelle, jossa tarkoitus on harrastaa melomista ja kiipeilyä, mikäli säät sallivat.

Sapa

Sapasta tultiin Hanoihin jo kolme päivää sitten, mutta blogi (tai oikeammin kirjoittaja) laahaa perässä.

Sapassa vietettiin siis kolme yötä ja neljä päivää. Mukaan mahtui sadetta, sumua ja hyvää keliä. Sapassa vietetty aika käytettiin kylän läheisten kukkuloiden vaelteluun ja pieniin kyliin tutustumiseen. Pienet kylät ja joet vesiputouksineen sijaitsevat Sapan upean vihreässä laaksossa vuorien ja riisipeltojen keskellä. Vahingossa päädyttiin myös seuraamaan pieneen temppeliin mielenkiintoista seremoniaa, jossa ilmeisesti annettiin erilaisia uhrauksia Äiti-jumalattarelle. Paikalliset olivat ihmeissään vieraista, sillä temppeli sijaitsi kaukana sivussa turistialueista, mutta iloisen oloisina tarjosivat teetä vieraille juotavaksi. Seremonian aikana poltettiin erilaisia paperinukkeja, uhrattiin hedelmiä ja heiteltiin rahaa ympäriinsä. Samalla pieni orkesteri soitti taukoamatonta musiikkia perinteisillä soittimilla. Onneksi päätimme lähteä omin päin laakson pohjalta kukkulan rinnettä ylös emmekä jatkaneet varsinaisella tiellä, joka olisi johdattanut meidät temppelin sijaan takaisin kaupunkiin.

Sapasta varattiin junaliput Hanoihin. Normaalien makuuvaunupaikkojen ostaminen ei onnistunut, sillä turisteille myytiin ainastaan paikkoja luksusjunaan. Puupaneelit, kukat pöydällä ja oikea posliinipönttö junan vessana olivat toki ihan hienoja silauksia, mutta perinteinen makuuvaunu olisi kelvannut vallan mainiosti, etenkin hinnan puolesta... No, saimmepahan ainakin kokea miten normaali ranskalainen eläkeläinen matkustaa Vietnamissa lomaillessan, keski-ikä junassa oli varmasti yli 60 ja bonjourit sekä merciit raikuivat. :)

Vietnam on erittäin mukavaa vaihtelua Kiinaan verrattuna. Ihmiset eivät huuda, eivät polta jatkuvasti ja kaikkialla, eivät sylje jatkuvasti ja ovat jotenkin hymyileväisempiä ja rennompia pohjoisiin naapureihjinsa verrattuna. Ruoka on yksinkertaisempaa, mutta samalla raikkaampaa ja erilaista.

Yuanyang - Hekou - Sapa

Terveisiä Vietnamista!

Edellinen ilta kului sumuisessa Yuanyangissa. Sumun ansiosta riisitrerassien tarkastelu korkeilta näköalapaikoilta ei onnistunut, joten lähdimme puolalaisen Machiekin kanssa vaeltelemaan pitkin sumuisia riisipeltoja. Paikalliset ihmiset ja vesipuhvelit ihmettelivät sumun seasta ilmestyviä länsimaalaisia, jotka vuorostaan nauttivat sumun tuomasta aavemaisesta tunnelmasta.

Aamulla matka jatkui kohti Vietnamin rajanylitystä ja Hekoun rajakaupunkia. Viimeinen yö Kiinassa vietettiin Hekoussa Vietnamin matkasuunnitelmaa kehitellen. Tänään kävelimme sillan yli Vietnamiin. Etukäteen hankalaksi kuvailtu rajanylitys osoittautui 15 minuutin  melkein läpikävelyksi. Vietnamin puolella armoton tinkaaminen bussikyydistä Sapaan, jossa vastassa oli pieni vuoristokylä ja laaksoon suuntaava reissun halvin hotellihuone parvekkeella varustettuna. Vietnamissa kaikki vaikuttaa Kiinaan verrattuna halvalta ja olutkin on parempaa. Eiköhän täällä viisumin sallimat 30 päivää viihdy.