Sapa

Sapasta tultiin Hanoihin jo kolme päivää sitten, mutta blogi (tai oikeammin kirjoittaja) laahaa perässä.

Sapassa vietettiin siis kolme yötä ja neljä päivää. Mukaan mahtui sadetta, sumua ja hyvää keliä. Sapassa vietetty aika käytettiin kylän läheisten kukkuloiden vaelteluun ja pieniin kyliin tutustumiseen. Pienet kylät ja joet vesiputouksineen sijaitsevat Sapan upean vihreässä laaksossa vuorien ja riisipeltojen keskellä. Vahingossa päädyttiin myös seuraamaan pieneen temppeliin mielenkiintoista seremoniaa, jossa ilmeisesti annettiin erilaisia uhrauksia Äiti-jumalattarelle. Paikalliset olivat ihmeissään vieraista, sillä temppeli sijaitsi kaukana sivussa turistialueista, mutta iloisen oloisina tarjosivat teetä vieraille juotavaksi. Seremonian aikana poltettiin erilaisia paperinukkeja, uhrattiin hedelmiä ja heiteltiin rahaa ympäriinsä. Samalla pieni orkesteri soitti taukoamatonta musiikkia perinteisillä soittimilla. Onneksi päätimme lähteä omin päin laakson pohjalta kukkulan rinnettä ylös emmekä jatkaneet varsinaisella tiellä, joka olisi johdattanut meidät temppelin sijaan takaisin kaupunkiin.

Sapasta varattiin junaliput Hanoihin. Normaalien makuuvaunupaikkojen ostaminen ei onnistunut, sillä turisteille myytiin ainastaan paikkoja luksusjunaan. Puupaneelit, kukat pöydällä ja oikea posliinipönttö junan vessana olivat toki ihan hienoja silauksia, mutta perinteinen makuuvaunu olisi kelvannut vallan mainiosti, etenkin hinnan puolesta... No, saimmepahan ainakin kokea miten normaali ranskalainen eläkeläinen matkustaa Vietnamissa lomaillessan, keski-ikä junassa oli varmasti yli 60 ja bonjourit sekä merciit raikuivat. :)

Vietnam on erittäin mukavaa vaihtelua Kiinaan verrattuna. Ihmiset eivät huuda, eivät polta jatkuvasti ja kaikkialla, eivät sylje jatkuvasti ja ovat jotenkin hymyileväisempiä ja rennompia pohjoisiin naapureihjinsa verrattuna. Ruoka on yksinkertaisempaa, mutta samalla raikkaampaa ja erilaista.