Koh Tao

Bangkokin jälkeen vuorossa oli junamatka rannikolle, josta matka jatkui katamaraanilla Koh Taon saarelle. Koh Tao tunnetaan yhtenä maailman parhaista sukelluskohteista ja saarella toimiikin kymmeniä sukelluskouluja. Sukellusalan yrittäjien runsauden ansiosta laitesukelluskurssin suorittaminen on Koh Taolla halvempaa kuin oikeastaan missään muualla maailmassa. Tästä syystä Koh Taolle tulo oli meidänkin osaltamme varmaa jo reissulle lähtiessä. Alunperin ajatuksena oli viettä saarella noin viikko ja jatkaa matkaa muille saarille, mutta jäimme laitesukelluksen peruskurssin myötä täysin koukkuun ja saarella vierähti lopulta 15 päivää.

Suoritimme kolmen päivän Open Water Diver -kurssin Suomalaisessa Koh Tao Divers -sukelluskoulussa. Tiukan teoriapaketin ja neljän sukelluksen jälkeen kouraan lyötiin OWD-kortti, joka oikeuttaa sukeltamaan 18 metrin syvyyteen. Kävimme vielä suorittamassa valvotun syväsukelluksen 30 metriin, jonka jälkeen oikeus sukeltaa tähän syvyyteen saavutettiin. Laitesukellus vei molemmat täysin mennessään ja Koh Taolta lähdettiinkin vasta 12 sukelluksen jälkeen. Satojen kalojen kalaparven keskellä sukeltaminen, valtavien koralliseinämien ihastelu 30 metrin syvyydessä ja yli metrin mittaisten jättiläisbarrakudojen näkeminen vierestä olivat koko reissun ehdottomia kohokohtia.

Mikäli laitesukellus kiinnostaa ja suuntana on Koh Tao suosittelemme ehdottomasti Koh Tao Diversin kanssa sukeltamista. Kouluttajamme Päivin ansiosta kumpikin oppi tarvittavat taidot nopeasti ja esimerkiksi maskin riisuminen syvyyksissä ja kadonneen maskin takaisin päähän pukeminen sujui ongelmitta. Ryhmäkoot kursseilla ovat pieniä, joten ohjaajilla on riittävästi aikaa jokaiselle sukeltajalle. Erityismainintana Henriikalle 18 metrissä järjestetyt syntymäpäiväonnittelut ja ruisleipä syntymäpäivälahjana. :)

Saarelta löytyy KTD:n Suomalaisten kantaravintola Earth House, jonka valikoimiin kuuluu Hartwallin Lonkero, Jaloviina*, itsetehty salmari ja fisu sekä muumimukeista tarjoiltu juhlamokka. Sukelluksen ohella Koh Taolle kannattaa siis suunnata myös hoitelemaan orastavaa koti-ikävää sellaisen iskiessä keskellä Aasian helteitä!

Sukelluksen lisäksi vietimme päivät saarta kierrellen, rannalla löhöillen ja snorkkeloiden. Henriikan syntymäpäivää juhlistettiin herkullisella aterialla kirjaimellisesti rannalla. Saarella olisi helposti viettänyt vaikka loput reissusta, mutta Malesiaan oli päästävä jo blogin nimenkin vuoksi ja 15 paratiisisaarella vietetyn päivän jälkeen löysimme itsemme katamaraanin yläkannelta matkalla kohti mannerta ja Malesian junaa.

Bangkok

Chiang Maista siirryttiin yöjunalla Bangkokkiin. Oli muuten ensimmäinen junamatka sitten Vietnamin eikä tullut bussia ja bussien jalkatiloja ikävä. :)

Bangkokissa vietettiin vain kolme yötä, sillä kaupunkiin palattaisiin vielä reissun päätteeksi lentoja varten. Tällä kertaa ohjelmaan kuului valtavassa kaupungissa harhailua, herkullista katuruokaa, vanhoja temppeleitä ja Aasian suurimmat viikonloppumarkkinat. Bangkok on kaikkea mitä Aasialaiselta suurkaupungilta voi odottaa kerrottuna kymmenellä. Kaupunki ei tuntunut nukkuvan koskaan ja aika kului nopeasti kaupungin vilskettä ihmetellen. Aasian suurimpia viikonloppumarkkinoita kiertelimme useamman tunnin ja taisimme nähdä niistä arviolta neljänneksen.

Kävimme myös Punaisen Ristin käärmetarhalla, jossa valmistetaan vasta-aineita Thaimaassa tavattavien käärmeiden mhrkyille sekä annetaan käärmeisiin liittyvää valistusta. Valtava kuningaskoobra oli melko vaikuttava otus muutaman metrin etäisyydeltä.

Bangkokkiin palaillaan vielä heinäkuun puolivälissä.

Chiang Mai

Teepeltojen jälkeen luvassa oli Chiang Mai, pieni suuri kaupunki pohjoisessa Thaimaassa. Chiang Maista löytyy kaupungin vanha muuri ja kymmeniä (tai jopa satoja) pieniä temppeleitä. Viikonloppuisin muurin ympäröimästä kaupunginosasta suljetaan muutama katu liikenteeltä ja sadat myyjät pystyttävät kojunsa luoden Chiang Main kävelymarkkinat.

Olimme etukäteen päättäneet käydä Thaimaassa kokkikurssilla ja Google kertoi Chiang Main olevan tähän parhaimpia paikkoja. Hostellimme työntekijä suositteli kymmenien kokkikurssien joukosta uutta tulokasta, joka mainosti itseään pienellä ryhmäkoolla, omalla luomupuutarhalla ja autenttisuudella. Suositeltu kurssi vaikutti hyvältä ja päätimme molemmat viettää kokonaisen päivän kokkailun parissa. Kurssin vetäjä oli kerrassaan mainio ja jopa Henriikka nautti ruoanlaitosta. Paikalliselta torilta ja kurssin vetäjän puutarhasta kerätyistä raaka-aineista loihdittiin omat currytahnat, keitot, curryt, wokit ja jälkiruoat. Paras Thaimaassa syöty Tom Yam -keitto syntyikin oman käden kautta. :)

Kokkailun lisäksi kävimme kaupungin viereisellä kukkulalla vuokraskootterilla ihastelemassa maisemia ja tutustuimme kaupungin maukkaisiin ruokiin ja erilaisiin temppeleihin. Joka kulman takana tuntui olevan pieni temppeli tai usean ruokakojun keskittymä. Erittäin mukava kävelykaupunki.

Chiang Mai on tunnettu myös elefanteistaan. Kaupungin lähettyvillä sijaitsee lukuisia elefanttikeskuksia, joista Elephant Nature Park toimii lahjoitusten voimin elefanttien suojelemisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi, muut tarjoavat lähinnä elefanttikyytejä turisteille. Päivä toisensa jälkeen ihmisiä selässän kuljettavat ja hassuja temppuja tekevät elefantit eivät monen mielipiteen mukaan elä kovinkaan ruusuisissa oloissa ja kouluttajat pitävät valtavat otukset ruodussa terävien koukkujen ja muiden vastaavien välineiden avulla. Sen enempää asiasta paasaamatta: älkää käykö ratsastussafareilla ja ottakaa selvää millaisesta firmasta on kyse. Samaan hengenvetoon suosittelemme Elephant Nature Parkkia jos haluaa nähdä huonoista oloista pelastettuja elefantteja melko luonnollisissa oloissa. Aivan mahtava paikka ja mahtavia otuksia. Elefantin selkään ei täällä pääse, mutta ruokintaan ja pesuun pääsee osallistumaan ja elefanttilaumojen kanssa saa vaellella puiston tiluksilla ihmettelemässä otusten elämää.

Chiang Main jälkeen suuntana oli Bangkok, josta matka jatkuisi vihdoinkin kohti Koh Taon saarta ja laitesukellusta.

Mae Salong

Chiang Raista matkaa jatkettiin kohti Mae Salongin  teeviljelmiä. Kylän ovat aikoinaan perustaneet Kiinan Yunnanista kommunismia paenneet upseerit ja alunperin alueen elinkeinoksi muodostui unikon kasvatus ja ooppiumin valmistus. Sittemmin ankaralla kädellä ooppiumin tehtailuun puuttunut Thaimaan hallitus sai paikalliset viljelijät muuttamaan peltojensa tuotannon unikoista teepensaisiin ja alue onkin nykyään Thaimaan suurin teen tuottaja. Yunnanilainen vaikutus näkyy edelleen ruoassa, puhutussa kielessä ja yleisessä ilmapiirissä. Olikin mukavaa saada muutaman kuukauden tauon jälkeen kunnollista Kiinalaista ruokaa.

Mae Salongissa vuokrasimme jälleen skootterin muutamaksi päiväksi ja kiertelimme katselemassa maisemia teepelloilta ja temppeleiltä käsin. Erittäin jyrkät nousut olivat ajoittain piskuiselle skootterille liikaa ja J-P joutui ritarillisesti ajamaan yksin jyrkimpien mäkien kohdalla Henriikan kävellessä. Herrasmies. Maisemat seudulla olivat hulppeat ja ilma vaihteeksi mukavan viileää. Iltaisin sai pukea fleecen päälle elohopean noustessa vain 23 asteen kohdalle. Pitänee kaivaa talvivaatteet esiin Suomeen palatessa. :)

Muutaman päivän mopoilu  jälkeen vuorossa oli Chiang Mai, Pohjoisen Thaimaan suurin ja monien kertomusten mukaan viihtyisin kaupunki.

Chiang Rai

Laosista siirryttiin erittäin huonokuntoisia teitä pitkin kohti Thaimaan rajaa, jossa rajan ylitys suoritettiin pienehköllä kanootilla. Nopeiden rajamuodollisuuksien jälkeen komeili passissa jälleen uusi leima ja Thaimaan valloitus saattoi alkaa.

Rajahan ylitettiin jo 20.5. joten blogi laahaa hieman perässä. Pistämme kaiken Thaimaan ja täällä riittävän tekemisen piikkiin. Ei millään ehdi kun on kiire syödä tulisia kookosmaitoherkkuja ja istua palmun alla...

Ensimmäiseksi kohteeksi Thaimaassa valitsimme pohjoisen Chiang Rain kaupungin. Kaupunki tunnetaan modernista valkoisesta temppelistään, mahtavista Khao Soi -noodeleistaan ja läheisestä Golden Triangle -alueesta, joka toimi aikanaan ooppiumin tuotannon tyyssijana. Keskityimmekin ahtamaan napamme täyteen kauan odotettua Thaimaalaista ruokaa ja totuttelemaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Vaikuttavaa valkoista temppeliä kävimme myös katsomassa. Sopivasti on rakennusvaiheessa ollut mielikuvitusta mukana. Erityismaininta nurmikon keskeltä esiin työntyvästä Predatorista.

Chiang Raista löytyi myös mainio bluespubi, jossa järjestettiin joka ilta pienimuotoiset jamit. J-P pääsi vihdoin basson varteen kehittämään kunnon vesikellot reissussa pehmenneisiin sormiin. :)

Chiang Raista jatkoimme matkaa kohti Mae Salongin teeviljelmiä ja viileää vuoristoilmaa.