Saigonista siirryttiin bussikyydillä Mekongin jokisuistolle, Can Thon kaupunkiin. Can Tho tunnetaan parhaiten kelluvista toreistaan, joilla maanviljelijät myyvät kasvattamiaa hedelmiä ja vihanneksia, kiertelevät ravintolaveneet tarjoilevat maukasta nuudelikeittoa ja sekatavarakauppiaat myyvät kaikkea vessapaperista lapioihin. Toriy muodostuvat veneistä, joista käsin tavara ja raha vaihtavat omistajaa.
Lähdimme jo klo. 5.30 joelle, sillä torien aktiivisin aika on aikaisin aamulla ja jo yhdentoista aikoihin kauppiaat vetäytyvät suojaan kuumalta auringolta. Oli hienoa lipua pienen veneen kanssa jokea pitkin auringon noustessa. Aamupalaksi nautittiin aikallinen pho-keitto, ohi kelluvasta veneestä tarjoiltuna, tietenkin. Ensimmäisen torin kiertelyn jälkeen suunnaksi otettiin riisinuudeleita valmistava tehdas (bambumaja), jossa nuudelit valmistuivat perinteisin menetelmin. Aamuaurinko ja höyry tarjoilivat melko mahtavat kuvausolosuhteet ja tehtaan jälkeen tarjolla oli kylmää jääkahvia, molemmille oli siis jotain :)
Tehtaan jälkeen kiertelimme veneellä vielä pienempää toria, jonka jälkeen venekuski suunnist kapeita kanaaleja pitkin takaisin kohti hotellia. Matkalla pysähdyttiin katselemaan paikallista maaseutua. Melko vihreää alkaa olla talviseen Siperiaan verrattuna.
Illalla kiertelimme kaupunkia paikallisten opiskelijoiden johdolla. Englantia opiskelevat nuoret kuljettivat meitä mopoillaan ympäriinsä, vastapalveluksena he pääsivät harjoittelemaan puhumista opiskelemallaan kielellä. Hauska tapa tutustua paikallisiin ja nähdä kaupunkia heidän näkökulmastaan.
Tällä hetkellä istumme veneessä n. 20km Phnom Penhistä. Raja on siis jo ylitetty ja maa vaihtunut Vietnamista Kambodiaan. Vietnam oli erittäin mukava ja helppo maa matkustaa, suorastaan positiivinen yllätys. Phnom Penhissä vastassa pitäisi olla uusi maa, uudet kujeet ja liki 40 asteeseen kipuava elohopea. Ei tarvitse siis enä saunan perään haikailla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti