tiistai 23. huhtikuuta 2013

Banlung

Ahtaan ja hikisen pakettiauto/pikkubussi-matkan jälkeen saavuimme Banlungiin, Kratien provinssiin. Alkuperäisiin suunnjtelmiin kuului käynti myös eteläisemmässä Mondulkirin provinssissa, mutta Kumerien uv:n vuoksi Mondulkirin kiintoisat trekkauskohteet olivat viikon verran suljettuna. Päätimme paikata patikointivajetta 4 päivän viidakkotrekillä Banlungin läheiseen viidakkoon. Trekkiä ennen vietimme muutaman päivän Banlungissa leväten ja läheisessä kraaterijärvessä uiden. Vesi 50 metrin syvyisessä järvessä oli poikkeuksellisen puhdasta ja raikkaan viileää. Ilmeisesti vedessä on myös paikallisten uskomusten mukaan erinäisiä parantavia voimia.

Kolmannen Banlungissa vietetyn päivän aamuna viidakko-oppaamme tuli noutamaan meidät moottoripyörillä. Rinkat säilöön oppaan toimistolle, oleelliset tavarat reppuun riippumattojen seuraksi ja pölyinen 45km siirtyminen viidakon läheiseen kylään moottoripyörän kyydissä. Kylässä etsimme seurueeseemme viidakossa asuvaan heimoon kuuluvan oppaan, joka osaisi toimia tulkkina kolmannen yön majapaikassa, jossa riippumatot ripustettaisiin viidakossa asuvan perheen maatilalle. Kylässä juhlittiin häitä ja ensimmäinen opasehdokas oli nauttinut siinä määrin ilolientä, ettei meinannut pysyä pystyssä. Toinen opas kuitenkin löytyi hetken odottelun jälkeen ja matka kohti viidakkoa alkoi.

Olimme sopineet suurpiirteisen reitin, jonka kulkemiseen kuluisi 4 päivää. 2 yötä vietettäisiin viidakossa ja kolmas pienellä maatilalla. 22-vuotias oppaamme Tomy osoittautui erittäin taitavaksi ja luotettavaksi oppaaksi. Tomy toimi myös kokkina ja loihti mainioita aterioita viidakosta löytyvien yrttien ja hedelmien avulla. Juomavettä saatiin keittämällä jokivettä, jota maustettiin hieman tervalta maistuvalla puun kuorella.

Maasto reitillä oli vaihtelevaa. Aluksi käveltiin hyväkuntoisia polkuja pitkin joelle, jonka yli kahlattiin varsinaisen viidakon reunalle. Tästä eteenpäin tarvittiinkin ajoittain oppaan viidakkoveistä reitin raivaamiseksi ja eteneminen tapahtui puolet ajasta selkä kyyryssä teräviä oksia väistellen. Välillä oppaamme pysähtyi esittelemään erilaisia hyönteisiä, puuhun kiivenneen karhun jälkiä ja viidakon erilaisia kasveja. 6 tunnin kävelyn päätteeksi saavuimme ensimmäiselle yöpaikalle pienen vesiputouksen viereen. Hikisen patikoinnin jälkeen pulahdus viileään veteen tuntui mahtavalta ja viidakon antimista valmistettu ruoka maistui!

Pimeän laskeuduttua oli aika suorittaa yövaellus otsalamppujen avustuksella. Oppaamme johdolla näimme erilaisia liskoja, hämähäkkejä, sammakoita ja erilaisia hyönteisiä. Oli melkoisen outo fiilis kävellä pimeässä viidakossa luonnon oman konsertin säestämänä. Tunnin mittaisen yövaelluksen jälkeen oli mukava kömpiä riippumattoon hyttysverkon suojiin ja nukahtaa viidakon säestykseen.

Seuraavat kaksi päivää etenimme syvemmälle viidakkoon nähden erilaisia kasveja, lintuja ja hyönteisiä. Kolmantena iltana saavuimme viidakossa asuvan perheen kotiin. Pienen riisiviljelmän ympäröimä bambumaja oli tervetullut näky ukkosen jyristellessä horisontin yllä. Ehdimme onneksi nopeasti pulahtamaan joessa ennen myrskyn saapumista. Erittäin voimakas ukonilma repi melkein katon mukaansa, mutta perheen talo pysyi pystyssä ja perheeltä ostetun kanan valmistus iltaruoaksi onnistui sateesta huolimatta. 80-vuotias perheen mies oli toista kertaa naimisissa. Ensimmäinen vaimo oli vanhetessaan liian heikossa kunnossa viljelläkseen maata viidakossa ja oli oppaan kertoman mukaan etsinyt miehelleen nuoremman vaimon. Ilmeisen virilli vaari oli tekaissut lapsenkin uuden vaimon kanssa muutama vuosi sitten.

Neljäntenä aamuna nousimme kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan. Neljältä aamuyöstä alkanut kukkojen kailotus piti huolen siitä, että ehdimme viereiselle kukkulalle katsomaan auringon nousua sumuisen viidakon ylle. Näkyä oli hyvä ihastella valtavan puunrungon päällä istuskellen. Aamupalan jälkeen suuntasimme takaisin vaelluksemme lähtöpisteeseen, josta pölyinen moottoripyöräkyyti takaisin Banlungiin alkoi. Illalla veimme vielä oppaan syömään onnistuneen vaelluksen ansiosta.

Viimeinen päivä Banlungissa ja samalla Kambodzassa kului läheisen hotellin uima-altaalla jalkoja lepuutellen. Huomenna aamulla jatkamme pikkubussilla matkaa kohti Laosia ja Don Detin saarta. Tiedossa siis lisää Mekongissa lillumista ja riippumatossa löhöilyä. :)

Kratie

Angkorin temppeleiden jälkeen luvassa oli bussimatka maan itäosiin, lähemmäs Laosin rajaa. Khmerien uuden vuoden vuoksi bussiyhteys Siem Reapista Kratieen oli täynnä, joten ostimme liput Kampong Chamiin, josta tarkoituksena oli etsiä jokin kyyti Kratieen. Kampong Chamissa saimme hankittiua nopeasti "matkalipun" Kratieen. Rahan vaihdettua omistajaa käteen lyötiin ryppyinen pala paperia, jossa ilmeisesti luki määränpäämme paikallisella kielellä. Matkaa taitettiin bussissa läheiselle huoltoasemalle, josta matkaa jatkettiin matkustajillan lastatulla pakettiautolla kohti määränpäätä.

Kratieen saavuttuamme saimme huomata paikallisen uv:n vaikutuksen: kaikki hotellit nostivat huoneiden hintoja vähintään kolmanneksella ja  iso osa kaupungin kaupoista oli kiinni. Kratiessa pysähdyimme nähdäksemme Mekong-joessa eläviä erittäin uhanalaisia delffiinejä. Kajakointi vaikutti parhaalta vaihtoehdolta nähdä delffiinit omassa elinympäristössään ja tutustua samalla Mekongin elämään. Päivän mittaisen melontaretken aikana päästiin uimaan autiolta hiekkasaarelta käsin, näkemään vilaukselta uhanalaisia otuksia ja nauttimaan kelluvan talon asukkien kotipolttoista riisiviina uuden vuoden kunniaksi. Sopiva läpileikkaus meiningistä Mekongin varrella :)

Melontaretken jälkeisenä päivänä vuokrasimme pyörät ja suuntasimme lautan kyydissä Kratien edustalla sijaitsevalle saarelle tutustumaan tarkemmin paikallisten elämään. Pyöräreissu jäi melko hätäiseksi, sillä jämähdimme saarelta löytyneen uima-altaan äärelle miltei koko päiväksi... Uima-allasta ympäröivän mökkikylän asukit olivat kaikki poissa saarelta, joten saimme altaan kokonaan omaan käyttöön. Yli 30-asteisessa vedessä lillumisen jälkeen pikainen pyöräily saaren ympäri viimeisellä lautalla, kaupasta kylmät paikalliset oluet ja nauttimaan auringonlaskusta Mekongin rannalle.

Aamulla luvassa oli siirtyminen pohjoisemmaksi Banlungiin, Kratien maakuntaan. 15-paikkaisen pikkubussin kyytiin ängettiin vaatimattomat 26 matkustajaa ja kuski. Perään köytettiin yksi mopo ja kaikkien matkatavarat. 6 tuntia silkkaa matkustusnautintoa.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Siam Reap - Angkorin temppelit

Sihanoukvillestä siirryttiin yöbussin kyydissä Kambodzan ylivoimaisesti kuuluisimman nähtävyyden pariin. Vuorossa oli 4 yötä Angkorin temppelialueen läheisessä Siam Reapissa. Päivät kuluivat tehokkaasti eri temppeleitä kierrellen. Ennakko-odotukset alueesta olivat korkealla, mutta silti temppelit onnistuivat yllättämään positiivisesti.

Kuuluisimmilla temppelialueilla oli toki paljon muitakin vierailijoita, mutta alueen uskomattoman koon ansiosta varsinaista ryysistä ei ollut. Välillä huomasimme jopa olevamme käytännössä yksin keskellä muinaista temppeliä. Kiinalaisista vanhoista nähtävyyksistä poiketen temppeleitä ei oltu kunnostettu uuden näköisiksi ja hienoimpia olivatkin temppelit, joissa viidakko oli osittain nielaissut rakennelmat sisäänsä.

Polkupyörä osoittautui mainioksi kulkuvälineeksi Angkorin alueella. Muutama kilometri pyöräilyä keskellä metsää, jonka jälkeen eteen avautuu osittain luhistunut 900-vuotias temppeli. On varmaan ollut melkoinen näky tutkimusmatkailijoille aikoinaan.

Sihanoukville

Sihanoukvillessä vietettiin 3 yötä ihan silkan löhöilyn merkeissä. Majapaikka löytyi rauhallisen Otres 2 -rannan läheltä, 10 metrin päässä merestä. Pari kuvaa Sihanoukvillen tunnelmista kertovat kaiken oleellisen. Blogihan laahaa reilusti perässä, rannalla löhöiltiin 5.-8.4.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Holiday in Cambodia - Phnom Penh

Venematka Vietnamista Kambodian puolelle sujui ongelmitta ja maa vaihtui onnistuneesti jo viidennen kerran tällä reissulla. Kambodian visiitti alkoi maan pääkaupungista Phnom Penhistä, jossa aikaa vierähti 3 yötä. PP oli leppoisa kaupunki, josta löytyi tehtävää ja nähtävää laidasta laitaan. Ensimmäisenä silmään pistivät Vietnamin ja Kiinan temppeleistä poikkeavat, erittäin koristeelliset temppelit ja palatsit. Seuraavana korviin kantautuivat taukoamattomat "Hello sir, tuktuk?" -huudot. Tuktuk on paikallinen mopotaksi, jolla siirtyminen paikasta toiseen on halpaa ja helppoa. Näitä takseja tuntui PP:ssä olevan kymmeniä jokaista kadunkulmaa kohden, joten kyytiä ei ainakaan tarvitse kauaa odotella.

PP:ssä kävimme tutustumassa kuninkaan palatsiin ja mutamaan museoon itse kaupungin lisäksi. Varsin nopeasti kävi ilmi Kambodian olevan maa, jolla on pitkä ja mielenkiintoinen historia, sekä lähihistoriassaan kansanmurha, jolloin Pol Potin hirmuhallinto tappoi lähes 2 miljoonaa maan kansalaista kommunistisen ihannevaltion saavuttamiseksi. 30 vuoden takaisiin kauheuksiin pääsi tutustumaan ns. Tappokentillä, jotka toimivat keskitysleireinä ja joukkomurhan keskipisteinä. Tappokentiltä on kaivettu auki kymmeniä joukkohautoja, joista löytyneitä luita on sijoitettu valtavan muistomerkin sisälle muistutukseksi maan verisestä historiasta. Näistä asioista ei meidän koulujemme historian tunneilla paljoa puhuta.

PP:stä matka jatkui Sihanoukvilleen, maan rannikolle. Aurinkoa, yli 30-asteista merivettä ja kilometritolkulla rauhallista rantaa. Muutama päivä kuluu siis palmujen varjossa löhöillen ja akkuja lataillen. Seuraavana luvassa on Angkorin temppelialue, jossa energiaa tarvitaan.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Can Tho

Saigonista siirryttiin bussikyydillä Mekongin jokisuistolle, Can Thon kaupunkiin. Can Tho tunnetaan parhaiten kelluvista toreistaan, joilla maanviljelijät myyvät kasvattamiaa  hedelmiä ja vihanneksia, kiertelevät ravintolaveneet tarjoilevat maukasta nuudelikeittoa ja sekatavarakauppiaat myyvät kaikkea vessapaperista lapioihin. Toriy muodostuvat veneistä, joista käsin tavara ja raha vaihtavat omistajaa.

Lähdimme jo klo. 5.30 joelle, sillä torien aktiivisin aika on aikaisin aamulla ja jo yhdentoista aikoihin kauppiaat vetäytyvät suojaan kuumalta auringolta. Oli hienoa lipua pienen veneen kanssa jokea pitkin auringon noustessa. Aamupalaksi nautittiin aikallinen pho-keitto, ohi kelluvasta veneestä tarjoiltuna, tietenkin. Ensimmäisen torin kiertelyn jälkeen suunnaksi otettiin riisinuudeleita valmistava tehdas (bambumaja), jossa nuudelit valmistuivat perinteisin menetelmin. Aamuaurinko ja höyry tarjoilivat melko mahtavat kuvausolosuhteet ja tehtaan jälkeen tarjolla oli kylmää jääkahvia, molemmille oli siis jotain :)

Tehtaan jälkeen kiertelimme veneellä vielä pienempää toria, jonka jälkeen venekuski suunnist kapeita kanaaleja pitkin takaisin kohti hotellia. Matkalla pysähdyttiin katselemaan paikallista maaseutua. Melko vihreää alkaa olla talviseen Siperiaan verrattuna.

Illalla kiertelimme kaupunkia paikallisten opiskelijoiden johdolla. Englantia opiskelevat nuoret kuljettivat meitä mopoillaan ympäriinsä, vastapalveluksena he pääsivät harjoittelemaan puhumista opiskelemallaan kielellä. Hauska tapa tutustua paikallisiin ja nähdä kaupunkia heidän näkökulmastaan.

Tällä hetkellä istumme veneessä n. 20km Phnom Penhistä. Raja on siis jo ylitetty ja maa vaihtunut Vietnamista Kambodiaan. Vietnam oli erittäin mukava ja helppo maa matkustaa, suorastaan positiivinen yllätys. Phnom Penhissä vastassa pitäisi olla uusi maa, uudet kujeet ja liki 40 asteeseen kipuava elohopea. Ei tarvitse siis enä saunan perään haikailla. :)