Luang Prabang

Vientianesta matkustettiin makuubussilla Luang Prabangiin ehkä maailman mutkaisinta ja kuoppaisinta tietä pitkin. Pieni vuoristotie oli ilmeisesti joskus ollut asfaltoitu, mutta suurin osa tien pinnoitteesta oli tainnut aikaisempien sadekausin aikana huuhtoutua pois. Ammattitaitoinen bussikuski selvisi koetuksesta kuitenkin kunnialla ja bussikin meinasi kaatua vain kerran... :)

Yöbussi oli myös ihmeen kaupalla ajoissa, joten löysimme itsemme unisena Luang Prabangin bussiasemalta ennen auringonnousua. Muutaman kilometrin matka keskustaan päätettiin taittaa kävellen tuktuk-kuskien harmiksi, 12 tunnin bussissa makoilun jälkeen pieni happihyppely tuntui kuitenkin parhaalta ratkaisulta. Upean auringonnousun lisäksi kävelymatkaa piristi Luang Prabangin perinteinen almujen anto -seremonia, jossa paikalliset asukkaat jakavat ruokaa munkeille katujen varsilla.

Luang Prabang on erittäin viihtyisä pieni kaupunki Mekongin varrella. Laosin tunnetuin turistikohde oli kuitenkin yllättävän hiljainen lomasesongin ulkopuolella ja vanhojen ranskalaisvaikutteisten rakennusten ja temppeleiden reunustamia katuja saikin vaellella paikoittain jopa yksin. Aika Luang Prabangissa kului temppeleitä ja kaupunkia kierrellen ja lukuisiin kahviloihin ja ravintoloihin tutustuen. Kaupungista löytyi aivan mielettömän hyvä leipomo sekä todella herkullinen pizzeria. Vientianen sairastelun aiheuttama aliravitsemus saatiin siia helposti paikattua.

Viimeisenä Luang Prabangissa vietettynä päivänä vuokrasimme skootterin ja suuntasimme 30km kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle vesiputoukselle, jossa olisi mahdollista uida putouksen turkoosin värisissä altaissa. Pahaenteisistä pilvistä huolimatta päätimme kiivetä putouksen päälle ihastelemaan maisemia ennen uimista. Ukonilma saapui sopivasti kohdalle juuri saavuttuamme huipulle ja hetkessä jyrkkä polku muuttui nilkkojen syvyiseksi mutavirraksi. Putouksilta laskeutuminen hoidettiin kieli vakaasti keskellä suuta ja lopulta alas päästiin ehjinä ja täysin litimärkinä. Myrskyn laannuttua pääsimme vihdoin uimaan putouksen viileään veteen ja huuhtomaan mutaiset vaatteemme. Ehkä sitä seuraavalla kerralla muistaa kuinka nopeasti kaukana jyrisevä ukkonen on tropiikissa kohdalla. :)

Luang Prabangista matkaa jatkettiin kolmen yön jälkeen yöbusilla Laosin ja Thaimaan rajalle, josta saataisiin reissun seitsemäs maahantuloleima passeihin.