Perjantaina suunnattiin kohti Siperian kohokohtaa, Baikal-järveä. Pikkubussin kyydissä päästiin nauttimaan paikallisesta liikennekulttuurista, joka sai kyllä suomalaisen kuskin rystyset ajoittain valkoisiksi. Hiace saapui kuitenkin perille turvallisesti.
Järvi oli Listvyankan kylän edustalla 20cm kirkkaan jään peitossa. Ennen lounasta sankka sumu esti näkyvyyden melko tehokkaasti, mutta sumu onneksi hävisi täysin syömisen aikana. Hostelimme omistajan opastuksella lähdimme kävelemään jäälle, joka oli niin kirkasta, että pohja näkyi jään läpi usean kymmenen metrin päässä rannasta. -25C ja erittäin navakka tuuli tekivät touhusta erittäin hyytävää, mutta tunnin ajan jäädytimme varpaitamme upeiden maisemien innoittamina. Ehdottomasti hienoimpia paikkoja, jossa kumpikaan on päässyt käymään.
Jääkävelyn jälkeen puolisen tuntia kiipeämistä näköalapaikalle viereisen kukkulan rinteelle ja paikallisesta kalakojusta ostetun savukalan kautta pieneen kahvilaan lämmittelemään. Ehdottomasti Venäjän kohokohta. Sääkin oli hostellin omistajan mukaan harvinaisen hyvä.
Tänään yöjunalla Ulan Udeen ja siitä sunnuntaina rajan yli Mongoliaan, mikäli bussilippuja on päivän varoitusajalla saatavilla. Kesällä sama reitti vilisee jengiä reput selässä, mutta näin talvella on kyllä rauhallista ja ilman ennakkovarauksia reissaaminen tuntuisi onnistuvan hyvin.
Upeita kuvia ja maisemia.
VastaaPoista