Mongolian mahtava erämaa

Viikon mittainen Mongolian käynti huipentui kahden yön ja kolmen päivän mittaiseen reissuun Mongolian erämaahan. Kuuden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme paimentolaisperheen talvileiriin, jossa meitä ja kolmea uusiseelantilaista odotti jurtta, jossa yövyimme seuraavat kaksi yötä. Isäntänämme toimi n. 60-vuotias pariskunta, jotka paimensivat lampaita ja lehmiä perinteisin keinoin.

Päivät kuluivat paimentolaiselämää ihmetellen, leiriä ympäröiviä vuoria kiipeillen ja kameleilla ja hevosilla ratsastaen. Oli mahtavaa päästä puhtaaseen luontoon Ulan Batorin jälkeen! Isäntäperheen rouva kokkaili seurueellemme maittavia perinneruokia, jotka koostuivat pääasiassa keitetystä lampaasta ja riisistä tai noodeleista. Oppaana toiminut parikymppinen mongolialainen toimi tulkkina, joten kuulumisia saatiin myös isäntäperheen kanssa vaihdettua. Iltaisin pelailtiin vanhaa mongolialaista peliä, jossa lampaan nilkkaluita heitettiin ja pyrittiin saamaan aikaiseksi osumia samoin päin laskeutuneilla luilla.

Matka taitettiin tunnelmallisella neuvostoarmeijan vanhalla pakettiautolla, joka selvisi erittäin huonokuntoisista teistä ainoastaan yhdellä rengasrikolla. Ulan Batorista matka jatkui maanantaina kohti Kiinaa ja Hohhottia. Kiinasta tarkemmin seuraavassa postauksessa. Täältä ei pääse blogiin käsiksi, joten kommentteja päästään julkaisemaan vasta Vietnamin puolelta. Blogikirjoitusten julkaisu pitäisi kuitenkin onnistua sähköpostilla.