Matkustettiin yöjunalla Irkutskista Ulan Udeen. Alunperin matkan piti kestää 8 tuntia, mutta hiilivaunuja kuljettaneen junan suistuttua raiteilta, junamme oli kevyet 6 tuntia myöhässä. Huomasimme tämän vasta aamulla heräillessämme junan saapumista varten. J-P varmisti vielä vaunuemännältä sijainnin olevan Ulan Ude, johon vastaus oli tiukka "Njet! Delay. 6 hour."
Saavuimme Ulan Udeen päivällä ja J-P, vanha partiolainen, suunnisti hostellin sijaan keskelle vanhaa lähiötä, joka sijaitsi täysin väärällä puolella kaupunkia... Noh, pikkubussi alle ja oikealle puolelle kaupunkia, jolloin hostellikin löytyi huomattavasti helpommin.
Ulan Ude oli leppoisa pienehkö kaupunki, jonka tunnetuin nähtävyys on maailman suurin Leninin pää. Pään lisäksi kaupunki oli täynnä pieniä vanhoja puutaloja, joten tunnelma oli lähellä Irkutskia. Saimme bussiliput heti seuraavalle aamulle, joten yksi yö Ulan Udessaa jäi viimeiseksi Venäjällä vietetyksi yöksi.
Aamulla aloitimme bussin kyydissä 12-tuntisen matkan kohti Mongoliaa. Rajamuodollisuuksien jälkeen luvassa oli lounas "hienossa" hotellissa, jonka pihalla koirat ja lehmät söivät roskia ja ihmettelivät bussilastillista matkaajia. Maisemat reissulla olivat upeita ja wc-pysähdykset mielenkiintoisia... :) Vai miltä kuulostaa kuvassa näkyvä puinen koppi, jossa ovena toimii epämääräinen, saluunan ovea muistuttava, harva lautaovi ja "pönttönä" rako lattiassa ja n. 15m syvä kuoppa? Saavuimme ajoissa Ulan Batoriin ja pienen odottelun jälkeen saimme kyydin hostellille. Melkolailla erilainen maa Venäjään verrattuna. Ruoka ja majoitus on halpaa, ilma savuista ja paikallinen tee tarjoillaan rasvaisen maidon ja suolan kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti