Kiina - Hohhot ja Datong

Kiinassa saavuttiin illalla Hohhottiin, pohjoiseen teollisuuskaupunkiin. Etukäteen katsotun hotellin kordinaattien tarkistus junassa ja pikainen kävely kohti seuraavaa yösijaa, ainakin melkein. Opaskirjassakin kehuttu halpa hotelli oli joko täynnä tai muiden kuin Kiinalaisten majoittaminen oli kiellettyä, kuten on monella hotellilla täällä tapana. Vartija käännytti joka tapauksessa heti ovella takaisin pakkasen. Sama toistui seuraavien muutaman hotellin kohdalla, kunnes majoitus vihdoin löytyi. Pari päivää kierreltiin Hohhotissa, syötiin vihdoin mausteista ruokaa ja ihmeteltiin kuinka hämmentävä maa Kiina onkaan.

Oli hauskaa tulla toistamiseen Kiinaan, kulttuurishokki oli lähes olematon ja kaikkialla vallitsevaa kaaosta osasi odottaa. Näillä Kiinan leveysasteilla ei tähän aikaan vuodesta pahemmin muita turisteja näy, joten kadulla tuijotetaan, ravintolassa halutaan ottaa valokuva ja vastaantulijat huutelevat säännöllisin väliajoin "Harro!"

Hohhotista jatkettiin junalla matkaa Datongiin, hiilikaivosten ympäröimään kaupunkiin, jonka läheltä löytyy myös vanha luolasto täynnä toinen toistaan kookkaampia buddhalaisia kallioveistoksia. On hetki mennyt naputellessa aikanaan. Varmasti ainakin pidempi hetki kuin niillä henkilöillä, joiden vastuulla on englanninkielisten tekstien kääntäminen erinäisiin opasteisiin... :) Junassa vastapäätä istui mies 5-vuotiaan poikansa kanssa. Lähes koko matka meni käännösohjelman kautta keskustellessa ja poika yritti jopa opettaa meille numeroita kiinaksi. Taidettiin jopa oppia jotain.

Eilen käytiin katsomassa Skyfall. Paikalliseen elokuvateatterikäyttäytymiseen liittyy selkeästi kännykän äänien täysillä pitäminen, soivaan kännykkään vastaaminen ja kovaääninen vierustoverin kanssa keskustelu. Oli melko erilainen leffakokemus. :)

Täältä Datongista jatketaan tänään matkaa kohti Pingyaon vanhaa kaupunkia. Sieltä eteenpäin ei enä junalippujen osto paikallisen uuden vuoden ruuhkien takia onnistunut, joten yritetään jatkaa matkaa bussilla.

Mongolian mahtava erämaa

Viikon mittainen Mongolian käynti huipentui kahden yön ja kolmen päivän mittaiseen reissuun Mongolian erämaahan. Kuuden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme paimentolaisperheen talvileiriin, jossa meitä ja kolmea uusiseelantilaista odotti jurtta, jossa yövyimme seuraavat kaksi yötä. Isäntänämme toimi n. 60-vuotias pariskunta, jotka paimensivat lampaita ja lehmiä perinteisin keinoin.

Päivät kuluivat paimentolaiselämää ihmetellen, leiriä ympäröiviä vuoria kiipeillen ja kameleilla ja hevosilla ratsastaen. Oli mahtavaa päästä puhtaaseen luontoon Ulan Batorin jälkeen! Isäntäperheen rouva kokkaili seurueellemme maittavia perinneruokia, jotka koostuivat pääasiassa keitetystä lampaasta ja riisistä tai noodeleista. Oppaana toiminut parikymppinen mongolialainen toimi tulkkina, joten kuulumisia saatiin myös isäntäperheen kanssa vaihdettua. Iltaisin pelailtiin vanhaa mongolialaista peliä, jossa lampaan nilkkaluita heitettiin ja pyrittiin saamaan aikaiseksi osumia samoin päin laskeutuneilla luilla.

Matka taitettiin tunnelmallisella neuvostoarmeijan vanhalla pakettiautolla, joka selvisi erittäin huonokuntoisista teistä ainoastaan yhdellä rengasrikolla. Ulan Batorista matka jatkui maanantaina kohti Kiinaa ja Hohhottia. Kiinasta tarkemmin seuraavassa postauksessa. Täältä ei pääse blogiin käsiksi, joten kommentteja päästään julkaisemaan vasta Vietnamin puolelta. Blogikirjoitusten julkaisu pitäisi kuitenkin onnistua sähköpostilla.

Ulan Bator

Pari päivää Ulan Batoria takana ja maanantaina matka jatkuu kohti Kiinaa. Melkolailla ruma ja yksi maailman saastuneimmista kaupungeista on kuitenkin omalla tavallaan kiehtova. Kaupungin vanha nimikin on mahtavaa: Örgöö. Pari päivää on vierähtänyt junalippuja hankkiessa ja kaupunkia kierrellessä. Tänään kävimme vanhalla buddhistiluostarialueella, joka oli ainoita Neuvostoliiton vallan aikana pystyyn jääneitä luostareita. 

Ruoka täällä on myös mielenkiintoista. Erilaisiin taikinanyytteihin leivottua rasvaista lammasta. Nyytit tarjoillaan keitettynä tai rasvassa paistettuina. Ruoka huuhdotaan alas paikallisella teellä, joka on rasvaista ja suolaista maitoteetä. Onneksi kaupunki on pullollaan esim. halpoja korealaisia ravintoloita, joista saa edes jossain muodossa myös kasviksia.

Huomenna tai perjantaina tarkoitus siirtyä kaupungista maaseudulle, jossa majoitus tapahtuu paimentolaisperheiden jurtissa. Puhdas ilma ja upeat maisemat ovat erittäin tervetulleita Ulan Batorin jälkeen.

Ulan Ude ja matka Ulan Batoriin

Matkustettiin yöjunalla Irkutskista Ulan Udeen. Alunperin matkan piti kestää 8 tuntia, mutta hiilivaunuja kuljettaneen junan suistuttua raiteilta, junamme oli kevyet 6 tuntia myöhässä. Huomasimme tämän vasta aamulla heräillessämme junan saapumista varten. J-P varmisti vielä vaunuemännältä sijainnin olevan Ulan Ude, johon vastaus oli tiukka "Njet! Delay. 6 hour."

Saavuimme Ulan Udeen päivällä ja J-P, vanha partiolainen, suunnisti hostellin sijaan keskelle vanhaa lähiötä, joka sijaitsi täysin väärällä puolella kaupunkia... Noh, pikkubussi alle ja oikealle puolelle kaupunkia, jolloin hostellikin löytyi huomattavasti helpommin.

Ulan Ude oli leppoisa pienehkö kaupunki, jonka tunnetuin nähtävyys on maailman suurin Leninin pää. Pään lisäksi kaupunki oli täynnä pieniä vanhoja puutaloja, joten tunnelma oli lähellä Irkutskia. Saimme bussiliput heti seuraavalle aamulle, joten yksi yö Ulan Udessaa jäi viimeiseksi Venäjällä vietetyksi yöksi.

Aamulla aloitimme bussin kyydissä 12-tuntisen matkan kohti Mongoliaa. Rajamuodollisuuksien jälkeen luvassa oli lounas "hienossa" hotellissa, jonka pihalla koirat ja lehmät söivät roskia ja ihmettelivät bussilastillista matkaajia. Maisemat reissulla olivat upeita ja wc-pysähdykset mielenkiintoisia... :) Vai miltä kuulostaa kuvassa näkyvä puinen koppi, jossa ovena toimii epämääräinen, saluunan ovea muistuttava, harva lautaovi ja "pönttönä" rako lattiassa ja n. 15m syvä kuoppa? Saavuimme ajoissa Ulan Batoriin ja pienen odottelun jälkeen saimme kyydin hostellille. Melkolailla erilainen maa Venäjään verrattuna. Ruoka ja majoitus on halpaa, ilma savuista ja paikallinen tee tarjoillaan rasvaisen maidon ja suolan kera.

Baikal, "the pearl of Siberia"

Perjantaina suunnattiin kohti Siperian kohokohtaa, Baikal-järveä. Pikkubussin kyydissä päästiin nauttimaan paikallisesta liikennekulttuurista, joka sai kyllä suomalaisen kuskin rystyset ajoittain valkoisiksi. Hiace saapui kuitenkin perille turvallisesti.

Järvi oli Listvyankan kylän edustalla 20cm kirkkaan jään peitossa. Ennen lounasta sankka sumu esti näkyvyyden melko tehokkaasti, mutta sumu onneksi hävisi täysin syömisen aikana. Hostelimme omistajan opastuksella lähdimme kävelemään jäälle, joka oli niin kirkasta, että pohja näkyi jään läpi usean kymmenen metrin päässä rannasta. -25C ja erittäin navakka tuuli tekivät touhusta erittäin hyytävää, mutta tunnin ajan jäädytimme varpaitamme upeiden maisemien innoittamina. Ehdottomasti hienoimpia paikkoja, jossa kumpikaan on päässyt käymään.

Jääkävelyn jälkeen puolisen tuntia kiipeämistä näköalapaikalle viereisen kukkulan rinteelle ja paikallisesta kalakojusta ostetun savukalan kautta pieneen kahvilaan lämmittelemään. Ehdottomasti Venäjän kohokohta. Sääkin oli hostellin omistajan mukaan harvinaisen hyvä.

Tänään yöjunalla Ulan Udeen ja siitä sunnuntaina rajan yli Mongoliaan, mikäli bussilippuja on päivän varoitusajalla saatavilla. Kesällä sama reitti vilisee jengiä reput selässä, mutta näin talvella on kyllä rauhallista ja ilman ennakkovarauksia reissaaminen tuntuisi onnistuvan hyvin.

Väritöntä Irkutskia

Pikainen kuvapäivitys ennen huomista Baikalin päiväretkeä. Mustavalkoisuus ja Venäjä, a perfect match.

5465 km myöhemmin

Daadaa daada daada, hiki pintaan täytyy saada... Taisi Babitzinin poika laulaa pitkästä Venäjän junareissusta. "Daa" oli yleisin kielitaidottoman suomalaisen vastaus ahkeran nyökyttelyn kera, kun keskustelimme paikallisten kanssa junassa. Vaunun lämpötila oli öisin leppoisat +27C, joten kesävaatteissakin sai hikoilla.

Itse matka meni yllättävän nopeasti ja leppoisasti. Unta, nuudeleita ja lukemista. Kukaan ei juonut vodkaa, joka oli pienoinen pettymys, ja kanssamatkustajat olivatkin pääosin perheitä tai yksin matkaavia aikuisia. Vaunussa ei kukaan tainnut puhua edes auttavasti englantia, ellei erään vanhemman miehen "big boy" -lausahdusta lasketa. Setää nauratti kovasti J-P:n ahtautuminen n. 175cm pitkään sänkyyn. Sama mies kehui myös Mongolian kalavesiä ja vaimoa fiksuksi tämän tehdessä villasukkia Siberian kylmyyttä vastaan.

Juna kulki koko matkan minuutilleen aikataulussa. Ei tainnut olla pendolino. Nyt 4 yötä Irkutskia ja Baikal-järveä, jonka jälkeen Ulan Uden kautta bussilla Mongoliaan. Kyllä, on täällä melko kylmä, joskin siedettävämpää kuin oletettiin.

Pietari 2.0

Pari kuvaa Pietarista ennen huomista junamatkaa. Täällä on märkää ja pari muutakin ihmistä, kiitos paikallisten juhlapyhien. Keskityttiin lähinnä lataamaan akkuja, jotta jaksetaan seuraavat 4 päivää ladata junassa akkuja. :)

Junaa varten on iso kauppakassi täynnä erilaisia kuumaa vettä vaativia ruokia. Jokaisessa vaunussa on samovaari, josta saa ilmaiseksi kuumaa vettä, joten esim suolakurkulla täytetyn uuniperunan makuinen ateria valmistuu hetkessä.

Pietari

Pikainen Pietari-päivitys. Ehkä maailman kuumin bussimatka johti Pietariin. Nyt hostellin tarjoaman aamupalan kautta kaupunkia tutkimaan.

Kohta mennään

Nyt on hyvä hetki avata blogi kun ollaan virallisesti kodittomia. Lähtöön on aika 2 päivää, tavarat sijoiteltu sukulaisten riesaksi ympäri Varsinais-Suomea, käärme siirretty sijaiskotiin Helsinkiin ja rinkkoihin pakattu suurinpiirtein kaikki oleellinen. Vuosi vaihtuu hyvässä seurassa ja huonossa säässä Paraisilla ja 2. päivä suuntaa bussin nokka kohti Pietaria. Pietarista jatketaan 4. päivä junalla Irkutskiin. 5 päivää putkeen samassa junassa 54 hengen avoimessa makuuvaunussa. Katsotaan haiseeko paska ja soiko balalaika. Syytä olis.

Irkutskissa on sopivan rapsakat pakkaset: http://www.weather.com/weather/tenday/Irkutsk+RSXX0038:1:RS
Pakko varmaan pakata villasukat mukaan.

Erään äidinkielen opettajan mukaan kaikessa pitää olla kuvia ja onhan kyseessä häämatka, joten hääkuvan myötä mukavaa vuodenvaihdetta kaikille!